Oon ollut poissa pitkään. Mua pelotti tulla tänne.
Katsomaan mitä oon kirjoittanut, minkälainen oon ollut.
Haluan korjata englannin kielisen pätkän sillä se on hieno mutta juuri nyt sekava, väärin.
Haluaisin pyyhkiä kaiken pois, niin kun aina.
Täällä ne ajatukset on kuitenkin säilössä. Ei kadotettuina tiettyyn vaiheeseen.
On helppo unohtaa ja huijata ettei mitään ole tapahtunut. Kaikki on kiinni mielestä ja siitä miten sitä käsittelee.
Tein eilen illalla pari havaintoa paperille ja koin muutaman läpimurron. Syvemmälle persoonaani.
Eräs ystäväni sanoi että olen viisas koska tiedostan kaiken mitä itsessäni tapahtuu, on tapahtunut ja miten käyttäydyn mistäkin syystä, mutta en vain osaa käsitellä asioita.
Mun kuuluisi hankkia apua ennen kuin persoonani menee vielä enemmän rikki. Jos en käsittele asioita, kadotan todellisuudentajuni ja menen kaemmaksi ihmisyydestä. Musta voisi tulla sosiopaatti.
Niin vähän kuin tiedänkin terveestä minästä niin sen tiedän, että haluaisin olla hyvä ystävä, rakastava, aina tukena. Oon aina välittänyt mulle rakkaista ihmisistä vilpittömästi.
Ystäväni kysyi että tunnenko koskaan olevani ulkopuolinen omasta persoonastani. Kyllä. Silloin kun en välitä.
Silloin kun en ole lähellä henkisesti enkä pysty halaamaan.
Enkä tunne välitöntä empatiaa.
On helpompi pitää ihmisiin etäisyyttä. Ei siksi, että pelkäisin heidän satuttavan mua vaan koska pelkään satuttavani heitä. Mua ei voi satuttaa kukaan eikä mikään jos päätän niin.
Kaikki on kiinni ajatuksissa.
**
Rakastan taidetta ja musiikkia. Haluan tehdä jotain merkittävää tämän elämän aikana. Se voi jäädä lyhyeksi, mutta haluaisin sanoa eläneeni.
Voi kunpa pian löytäisin tavan toteuttaa itseäni ja tilaisuuden näyttää kuinka lahjakas oon.
**
Mä en tunne surua. En musiikista, elokuvista, en kuolemista. Se pelottaa välillä.
Monet asiat on vaan kauniita ja toiset menee yli käsityskyvyn.
Muuttuu sekavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti